Post by LonGeroMutta jos ajatuksella leikitellään, niin mitäs vuokralainen olisi voinut
pyytää? Jos vuokralainen olisi itse irtisanonut vuoden määräaikaisen
sopimuksen, niin eikö vuokranantaja voi siinä kohtaa vaatia korvauksia
saamatta jääneistä vuokratuloista määräaikaisen suhteen loppuajalta? Entäs
vuokralainen sitten, hän tuskin voi ainakaan loppuajalta vaatia vuokraa
itselleenpäin, mutta onko esim. 2-3kk vuokraa vastaava summa vielä
kohtuullinen korvaus vaivasta joka tulee uudesta muutosta ja asioiden
hoidosta vai pitääkö kulujen olla todistetusti realisoituneita
(muuttomiesten / auton palkat, jne)? Onko tällaisista tapauksista tietoa
jollakin?
Irtisanomisesta edellä puhuttaessa unohtuu nyt se, että mikään määräaikainen
sopimus ei pääsääntöisesti ole irtisanottavissa kesken sopimuskauden. Vasta,
jos toinen osapuoli laiminlyö sopimusvelvoitettaan (esim. vuokranmaksu,
asunnon pitäminen asumiskuntoisena, jne) tulee sopimuksen purku
mahdolliseksi. Käytännössä määräaikainen sopimus on siis sitovampi, mutta
luo tietynlaista luotettavaa ja jatkuvaa olotilaa koko sopimuskauden ajaksi,
ja tästä syystä määräaikaisen vuokrasopimuksen vuokran voi olettaa usein
olevan hiukan alempi kuin toistaiseksi voimassaolevan.
Samasta asiastahan ovat itkeneet nekin, jotka ovat tehneet esim. 24kk
kännykkäsoppareita, ja sitten valittavat kun eivät saa numeroaan siirrettyä
muualle kesken sopimuskauden.
Ainakin vuokranantajan puolelta se määräaikainen sopimuskausi on
käsittääkseni aika ehdoton. En nyt viitsi alkaa tutkia lakitekstiä,
löytyisikö sieltä jotain poikkeuksia nimenomaan asunnon määräaikaisen
sopimuksen varalle jos vuokralaiselle tulee yllättävä tilanne. Esimerkiksi
asunnon määräaikainen sähkösopimushan kuitenkin katkeaa, jos muuttaa
asunnosta, luulen että asunnon vuokrasopimuksen kohdalla saattaisi löytyä
lakipykälä sen varalle että vuokralaiselle tulisi esim. työn tai
terveydellisen syyn takia yllättävä välttämätön muutto aivan eri
paikkakunnalle. Mutta ellei mahdollinen lakiteksti nimenomaan toisin sano,
niin jälkikäteen ei asiaan voi enää palata.
Yksi epämääräinen kohta oli alkuperäisessä tilanteessa tietysti se, että
vuokralaista lähetyttiin "irtisanomisella". Kerran pätevää
irtisanomismahdollisuutta ei ollut, niin tämän voisi tulkita
tarkoitukselliseksi harhautusyritykseksi. Toisaalta, jos vuokralainen
ylipäätään on oikeustoimikelpoinen, hänen olisi pitänyt ymmärtää jo tuolloin
että irtisanominen on ristiriidassa olemassaolevan sopimuksen kanssa. Jos
asiasta alkaisi riitelemään oikeudessa, luulen että merkitystä voisi olla
silläkin miten terävänä kyseisen vuokralaisen ajatuskulkua olisi yleisesti
pidettävä -dementoituneelta vanhukselta ei voine vaatia ihan samaa kuin
päivittäin sopimustekstejä työssään lukevalta henkilöltä.
Jos toinen osapuoli haluaa muuttaa voimassaolevaa määräaikaista sopimusta
miltään osin, esimerkiksi sopimuskautta lyhentämällä, niin pääsääntöisesti
se on vapaa neuvottelutilanne jossa toinen esittää ensin jotain, ja sitten
toinen osapuoli vastaa hänelle sopivalla tavalla. Tarkoittaa sitä, että jos
haluaa asua siinä asunnossa koko määräajan loppuun saakka, niin vastaus voi
oikein hyvin olla "ei käy". Toisaalta, jos on esim. nyt esillä ollut 12kk
soppari, jota toinen osapuoli haluaisi muuttaa jo kuukauden kuluttua
alkutilanteesta päättyväksi esim. 4 kk mittaiseksi, voi aivan hyvin tehdä
vastatarjouksen "muutan asuttuani tässä 4kk, hyvitykseksi sopimusmuutoksesta
haluan 3kk vuokran, eli maksan vain jo maksamani ensimmäisen kuukauden
vuokran ja asun 3kk ilmaiseksi". Ensinmainittu osapuoli sitten vastaa tähän
jotain, hyväksyy tai hylkää vastatarjouksen, tai esittää jotain
kompromissia. Kun molemmille kelpaava ratkaisu löytyy, tehdään siitä uusi
sopimus jossa todetaan vanhan sopparin kohtalo. Oleellista on, että homman
pitää edetä sopimuksen asteelle, pelkkä tarjous tai esitys toiselta
osapuolelta ei riitä, vaan se on pätevä vasta kun myös toinen taho sen
hyväksyy kohtuullisessa ajassa. Em kohtuullinen aika on venyvä käsite, joten
vastatarjouksessa on fiksua aina mainita mihin saakka se on voimassa samoin
ehdoin: tämä päivä, kaksi viikkoa, tms.
a: (toukokuussa) mitäs jos lyhennetään soppari päättymään elokuun lopussa.
b: sopii minulle, jos saan hyvityksenä asua 3 viimeistä kuukautta ilman
vuokraa. Muutoin jatketaan alkuperäisen sopparin mukaan.
Jos nyt tulee syvä pitkä hiljaisuus, ei tässä ole syntynyt mitään uutta
sopimusta. B ei esittänyt mitään aikarajaa mihin saakka hänen tarjouksensa
olisi voimassa, mutta ei vastausta ainakaan elokuulle saakka tarvitse
odottaa siten että hän olisi yhä em. tarjouksen takana. Luonteva määräaika
tuossa olisi ollut esim. 2 pv ennen kesäkuun vuokran eräpäivää, siis
maksetaanko alkuperäisen sopimuksen mukaan vai alkaako uusi vuokraton
sopimuskausi.
Kun päästään siihen vaiheeseen, että homma kelpaa molemmille, niin uusi
sopimus ja nimet paperiin. Molempien on tuolloin(kin) syytä ajatella mitä
sopimuksessa lukee, ja mihin se voi vaikuttaa. Lähtisin siitä, että
vuokrasopimus on pätevä jos siinä sovitaan myös jokin vuokra, ts. vaikka
edellä oli tarjousta muotoiltu "jos saan asua 3 kk ilman vuokraa" niin itse
olisin hyvin epäluuloinen ennen kuin sellaista vuokrasopimusta
allekirjoittaisin. Mielummin tyyliin "xx.xx.xxxx päivätyn sopimuksen
alunperin 12 kk sopimuskautta lyhennetään päättyväksi xx.xx.xxxx
Kuukausittainen vuokra säilyy ennallaan, mutta hyvityksenä
sopimusmuutoksesta b saa 3 kk vuokraa vastaavan summan, joka vähennetään
loppukaudelta maksettavista vuokrista"
Mutta jos B vastasi alunperin "asunto vapautuu elokuun aikana" oli se
minusta hyväksyvä vastaus hänelle tehtyyn ehdotukseen, ilman lisäehtoja.
Täsmällinen sopimus jäi tekemättä, mutta jos em. viestit ovat
todennettavissa (esim. sähköposti päivämäärineen) niin luulenpa että asiaa
ei olisi kannattanut alkaa kiistämään.
--
TiN