Turo Juurakko
2007-07-13 18:06:36 UTC
Alakertaan muutti uusi naapuri, eikä mennyt kuin puoltoista kuukautta
ennenkuin alkoi kipinöimään (olikin niin auvoisaa rauhaa pari kolme vuotta
edellisen kanssa). Nuori teutonin alku hätisteli harjalla oravaa talon
seinältä ja mumisi, että noi oravat pitäis tappaa. Minä siihen omalta
parvekkeeltani, että onko ne noin pelottavia olentoja? Vastaukseksi sain
standardimuminaa paskomisesta parvekkeelle ja pyykkien sotkeutumisesta
(mahtaakohan kaveri edes erottaa linnun paskoja oravan jätöksistä,
jälkimmäisiä kun näkee suht harvoin jopa paikoilla joissa ne vierailevat
päivittäin). Tämän päälle kaveri pani grillinsä röyhyämään, vaikka kyseessä
on kerrostalo. Vittuuksissani painuin pihalle ja huomautin
järjestyssäännöistä jotka kieltävät grillaamisen ja että taloyhtiössä on
kaksi grillaamiseen varattua paikkaa etäämmällä taloista. Teutonin tueksi
tuli piipittävä nuori morsian joka vastasi tästä eteenpäin
asukasdiplomatiasta. Isännöitsijään oli kuulemma oltu yhteydessä (niin kuin
minäkin, jännää miten isännöitsijän kanta asiaan vaihtuu sen mukaan kuka
häneen ottaa yhteyttä) ja "naapureiden" kesken mukamas oli yhteistuumin
niinkuin päätetty, että parvekkeilla on luvallista grillata. Oravien
ruokinta sen sijaan on kielletty (niin kuin onkin, nyt kun tarkistin
päivitettyjä sääntöjä, aikaisemmin niissä kylläkin puhuttiin ainoastaan
linnuista) ja ne inhoittavat olennot levittävät salmonellaa ja sotkevat
joka paikan ja pyykit ja tuhoavat parvekekukat (eivät näyttäneet kovinkaan
kärsineiltä). Virolaisilla naapureilla on kuitenkin harva se päivä pyykit
kuivamassa viereisellä parvekkeella. Ehkä ne inhoittavat oravat kiusaavat
ainoastaan näitä toisia. Niin, nämä inhoittavat oravat kuulemma myös
paskovat, mutta parikymmentä kertaa tehokkaammat paskakoneet, linnut ovat
ilmeisesti ok (joiden ruoansaannin olen pyrkinyt tarkoituksella
minimoimaan, kohtuullisen hyvin onnistuenkin). Äiti jo vieraillessa
arvelikin, että asiasta nousee poru nimenomaan näiden suomalaisten
naapureiden toimesta, ulkomaalaisilla kun on asioiden suhteen pipo usein
löysemmällä. Tänään tuli todettua, että äiti ties mistä puhui. Venäläisten
ja virolaisten naapureiden kanssa ei ole koskaan mennyt sukset ristiin
millään tavalla (kaikkein pahiten meni suomenruotsalaisen ämmän).
Noh, nyt on asiat saatu taas tärkeysjärjestykseen. Piipittävä nuoriemäntä
saa pitää pyykkinsä parvekkeella, kun ei jaksa viedä niitä pyykkinaruille
ja ihanat linnut saavat paskoa senkin edestä, mitä inhoittavat oravat
eivät. Tietääkseni oravien rauhoitusaika ulottuu tonne marraskuulle asti ja
totesin ilmoittavani poliisille jos alkavat omatoimisesti niitä
myrkyttelemään. Sille en kuitenkaan voi mitään, jos kurret käyvät
parvekkeellani suihkulähteestä juomassa. Sitä en aio kyllä mihinkään
hävittää. Ja nähdäkseni en ole ainoa joka noita oravia on ruokkinut (esim.
viime vuonna naapurin venäläiset viskoivat jotain leivänpalasia metsän
reunaan ja takapihalla liikkuneet lapsetkin ovat niitä yrittäneet ruokkia).
Itse sain juuri viikko sitten yhden kurreista syömään ensimmäistä kertaa
suoraan kädestä, vaikken ole siihen mitenkään aktiivisesti pyrkinyt. Ehkä
joku muu on niitä opettanut. Tietty vois käydä metsässä vierailulla ja
katsoa josko kurret tulisivat luo. Ainakin viime syksynä ensimmäisenä
tutuksi tullut emokurre tuli kiertämään parin kolmen metrin säteellä mua
ympäri kun värkkäilin metsänrajaan linnuille omaa talipallotelinettä, kun
yritin houkutella linnut sillä tavoin pois parvekkeilta. Tuntuvat erottavan
ihmisistä ystävänsä, viisaita olentoja. Mutta eiköhän tuohonkin puutu
sitten vuorostaan kaupungin järjestyssäännöt. Hieno ja iloinen maa tämä
Suomi. Yhden kiva on ok, mutta toisen ei. Parin kolmen vuoden raikkaan
sisäilmankin jälkeen on saanut taas uusien naapureiden myötä totutella
tupakankäryyn. Asiat on siis saatu järjestykseen niiltäkin osin.
Pihapiiriin ilmaantunut uusi iso kuolemanvalkoinen kissa tuskin häiritsee
nuortaparia, vaikka kissojen vapaana pitäminenkin on kiellettyä. Sehän
vielä hoitelee tämän oravaongelman luonnollisella tavalla. Pärjäilkää
kurret. On teillä ystäviäkin.
ennenkuin alkoi kipinöimään (olikin niin auvoisaa rauhaa pari kolme vuotta
edellisen kanssa). Nuori teutonin alku hätisteli harjalla oravaa talon
seinältä ja mumisi, että noi oravat pitäis tappaa. Minä siihen omalta
parvekkeeltani, että onko ne noin pelottavia olentoja? Vastaukseksi sain
standardimuminaa paskomisesta parvekkeelle ja pyykkien sotkeutumisesta
(mahtaakohan kaveri edes erottaa linnun paskoja oravan jätöksistä,
jälkimmäisiä kun näkee suht harvoin jopa paikoilla joissa ne vierailevat
päivittäin). Tämän päälle kaveri pani grillinsä röyhyämään, vaikka kyseessä
on kerrostalo. Vittuuksissani painuin pihalle ja huomautin
järjestyssäännöistä jotka kieltävät grillaamisen ja että taloyhtiössä on
kaksi grillaamiseen varattua paikkaa etäämmällä taloista. Teutonin tueksi
tuli piipittävä nuori morsian joka vastasi tästä eteenpäin
asukasdiplomatiasta. Isännöitsijään oli kuulemma oltu yhteydessä (niin kuin
minäkin, jännää miten isännöitsijän kanta asiaan vaihtuu sen mukaan kuka
häneen ottaa yhteyttä) ja "naapureiden" kesken mukamas oli yhteistuumin
niinkuin päätetty, että parvekkeilla on luvallista grillata. Oravien
ruokinta sen sijaan on kielletty (niin kuin onkin, nyt kun tarkistin
päivitettyjä sääntöjä, aikaisemmin niissä kylläkin puhuttiin ainoastaan
linnuista) ja ne inhoittavat olennot levittävät salmonellaa ja sotkevat
joka paikan ja pyykit ja tuhoavat parvekekukat (eivät näyttäneet kovinkaan
kärsineiltä). Virolaisilla naapureilla on kuitenkin harva se päivä pyykit
kuivamassa viereisellä parvekkeella. Ehkä ne inhoittavat oravat kiusaavat
ainoastaan näitä toisia. Niin, nämä inhoittavat oravat kuulemma myös
paskovat, mutta parikymmentä kertaa tehokkaammat paskakoneet, linnut ovat
ilmeisesti ok (joiden ruoansaannin olen pyrkinyt tarkoituksella
minimoimaan, kohtuullisen hyvin onnistuenkin). Äiti jo vieraillessa
arvelikin, että asiasta nousee poru nimenomaan näiden suomalaisten
naapureiden toimesta, ulkomaalaisilla kun on asioiden suhteen pipo usein
löysemmällä. Tänään tuli todettua, että äiti ties mistä puhui. Venäläisten
ja virolaisten naapureiden kanssa ei ole koskaan mennyt sukset ristiin
millään tavalla (kaikkein pahiten meni suomenruotsalaisen ämmän).
Noh, nyt on asiat saatu taas tärkeysjärjestykseen. Piipittävä nuoriemäntä
saa pitää pyykkinsä parvekkeella, kun ei jaksa viedä niitä pyykkinaruille
ja ihanat linnut saavat paskoa senkin edestä, mitä inhoittavat oravat
eivät. Tietääkseni oravien rauhoitusaika ulottuu tonne marraskuulle asti ja
totesin ilmoittavani poliisille jos alkavat omatoimisesti niitä
myrkyttelemään. Sille en kuitenkaan voi mitään, jos kurret käyvät
parvekkeellani suihkulähteestä juomassa. Sitä en aio kyllä mihinkään
hävittää. Ja nähdäkseni en ole ainoa joka noita oravia on ruokkinut (esim.
viime vuonna naapurin venäläiset viskoivat jotain leivänpalasia metsän
reunaan ja takapihalla liikkuneet lapsetkin ovat niitä yrittäneet ruokkia).
Itse sain juuri viikko sitten yhden kurreista syömään ensimmäistä kertaa
suoraan kädestä, vaikken ole siihen mitenkään aktiivisesti pyrkinyt. Ehkä
joku muu on niitä opettanut. Tietty vois käydä metsässä vierailulla ja
katsoa josko kurret tulisivat luo. Ainakin viime syksynä ensimmäisenä
tutuksi tullut emokurre tuli kiertämään parin kolmen metrin säteellä mua
ympäri kun värkkäilin metsänrajaan linnuille omaa talipallotelinettä, kun
yritin houkutella linnut sillä tavoin pois parvekkeilta. Tuntuvat erottavan
ihmisistä ystävänsä, viisaita olentoja. Mutta eiköhän tuohonkin puutu
sitten vuorostaan kaupungin järjestyssäännöt. Hieno ja iloinen maa tämä
Suomi. Yhden kiva on ok, mutta toisen ei. Parin kolmen vuoden raikkaan
sisäilmankin jälkeen on saanut taas uusien naapureiden myötä totutella
tupakankäryyn. Asiat on siis saatu järjestykseen niiltäkin osin.
Pihapiiriin ilmaantunut uusi iso kuolemanvalkoinen kissa tuskin häiritsee
nuortaparia, vaikka kissojen vapaana pitäminenkin on kiellettyä. Sehän
vielä hoitelee tämän oravaongelman luonnollisella tavalla. Pärjäilkää
kurret. On teillä ystäviäkin.